perjantai 27. joulukuuta 2013

Loppuvuoden tapahtumia

Loppuvuosi sujui agilityä treenaten, kototokoillen ja messarikin tuli koettua BC:n kanssa.

Aluksi sananen agilitypuolesta. Nemo kehittyy ja vauhti+äänitehosteet kovenevat. Alkaa olla munkin aika keskittyä jo itseeni ja ohjaukseen. Kontaktitreenejä ollaan tehty kotona pahvilavan kanssa. Ei vaan meinaa toinen millään ymmärtää että siihen tarttis takaset asetella ja vieläpä siinä malttaa olla. Tämä näkyykin sitten itse treeneissä, kun kontakti otetaan nätisti mutta siitä livetään yhtä nopeasti poiskin. hmm..mun on aika alkaa tehostaan näitä kotitreenejä. Tai sitten niin kuin mä viime treeneissä Terolle sanoikin, että mitäs jos mä otankin juoksukontaktit käyttöön :) Hahaa.. no siihen hommaan ei taida mun omat jalat riittää :D
Keppejä ollaan vielä säästeliäästi treenattu, mutta nätisti tuo sen jo tekee. Verkot on apuna.
Ensi vuoden agilitystä ei sitten olekaan vielä tietoa, jos meidän ryhmää ei enää ensi vuonna olekaan :/ Mä olen ollut niin onnellinen tästä tilanteesta että ollaan päästy treenaamaan hyvässä opissa ja vieläpä lähellä kotia. Saas nyt nähdä mitä me tehdään.. Mietin jo sitäkin että laitan agilityn jäihin, jos tuo treeniryhmä puretaan enkä pääse muihin ryhmiin sinne. Plääh, kun mulla ei millään riittäis aika ajella Lempäälään. Ja toisekseen mä olen kovin tarkka, kenen ryhmään menen treenaamaan.
No siitä sitten lisää kun asiat selkiytyy..

Näytelmärintamalla tuli siis koettua messari ja siellä pohjoismaiden voittaja 2013. No ei Nemosta voittajaa tuossa näyttelyssä tullut. Tuomari arvosti hyviä liikkeitä ja Nemolla oli hieman liikaa pomppua, pitäähän sitä mammaa nyt muutaman kerran juoksun aika pussata. Tuomari oli tanskalainen BC-kasvattaja Morten Matthes. Oikein miellyttävä tuomari ja voisin mennä hänelle uudelleenkin, kuhan ensin opetellaan Nemon kanssa tasamaajuoksu ;) Tuomari kyllä löysi Nemosta sen tärkeimmän ominaisuuden, totesi minulle arvostelun jälkeen, että tuo koira on vaan niin iloinen. No niin se onkin <3 Olisihan tuohon pomppimiseen voinut tietysti puuttua kehässä, mutta olen sitä mieltä koska en ole koiraa opettanut vielä kunnolla niin en ala tuossa tilanteessa sitä tekemään. Kotiin tuomisina siis EH, hyvällä arvostelulla.
Muuten tuo reissu kaikkineen näytti muutenkin Nemon todellisen luonteen. Kaveri oli kuin kala vedessä pääkaupunkiseudun melskeessä vaikka kotona ollaankin ihan maalaiskoiria. Niin on oivat hermot tällä mun rakkaalla. Helppo kaveri ottaa mukaan paikkaan kun paikkaan.

Tokoilusta vielä sen verran, että pienissä pätkissä ollaan otettu vähän kaikenlaisia alo-luokan liikkeitä, paitsi ei hyppyä, eikä luoksepäästävyyttä. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että kaikki liikkeet hallussa melko hyvin. Lisää treeniä ja porukan tarttis ympärille.
Vuoden alussa mennään Oili Huotarin TOKO-päivään ja sitä odotan todella innolla :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti