Loppuvuoden tapahtumia

Loppuvuosi sujui agilityä treenaten, kototokoillen ja messarikin tuli koettua BC:n kanssa.

Aluksi sananen agilitypuolesta. Nemo kehittyy ja vauhti+äänitehosteet kovenevat. Alkaa olla munkin aika keskittyä jo itseeni ja ohjaukseen. Kontaktitreenejä ollaan tehty kotona pahvilavan kanssa. Ei vaan meinaa toinen millään ymmärtää että siihen tarttis takaset asetella ja vieläpä siinä malttaa olla. Tämä näkyykin sitten itse treeneissä, kun kontakti otetaan nätisti mutta siitä livetään yhtä nopeasti poiskin. hmm..mun on aika alkaa tehostaan näitä kotitreenejä. Tai sitten niin kuin mä viime treeneissä Terolle sanoikin, että mitäs jos mä otankin juoksukontaktit käyttöön :) Hahaa.. no siihen hommaan ei taida mun omat jalat riittää :D
Keppejä ollaan vielä säästeliäästi treenattu, mutta nätisti tuo sen jo tekee. Verkot on apuna.
Ensi vuoden agilitystä ei sitten olekaan vielä tietoa, jos meidän ryhmää ei enää ensi vuonna olekaan :/ Mä olen ollut niin onnellinen tästä tilanteesta että ollaan päästy treenaamaan hyvässä opissa ja vieläpä lähellä kotia. Saas nyt nähdä mitä me tehdään.. Mietin jo sitäkin että laitan agilityn jäihin, jos tuo treeniryhmä puretaan enkä pääse muihin ryhmiin sinne. Plääh, kun mulla ei millään riittäis aika ajella Lempäälään. Ja toisekseen mä olen kovin tarkka, kenen ryhmään menen treenaamaan.
No siitä sitten lisää kun asiat selkiytyy..

Näytelmärintamalla tuli siis koettua messari ja siellä pohjoismaiden voittaja 2013. No ei Nemosta voittajaa tuossa näyttelyssä tullut. Tuomari arvosti hyviä liikkeitä ja Nemolla oli hieman liikaa pomppua, pitäähän sitä mammaa nyt muutaman kerran juoksun aika pussata. Tuomari oli tanskalainen BC-kasvattaja Morten Matthes. Oikein miellyttävä tuomari ja voisin mennä hänelle uudelleenkin, kuhan ensin opetellaan Nemon kanssa tasamaajuoksu ;) Tuomari kyllä löysi Nemosta sen tärkeimmän ominaisuuden, totesi minulle arvostelun jälkeen, että tuo koira on vaan niin iloinen. No niin se onkin <3 Olisihan tuohon pomppimiseen voinut tietysti puuttua kehässä, mutta olen sitä mieltä koska en ole koiraa opettanut vielä kunnolla niin en ala tuossa tilanteessa sitä tekemään. Kotiin tuomisina siis EH, hyvällä arvostelulla.
Muuten tuo reissu kaikkineen näytti muutenkin Nemon todellisen luonteen. Kaveri oli kuin kala vedessä pääkaupunkiseudun melskeessä vaikka kotona ollaankin ihan maalaiskoiria. Niin on oivat hermot tällä mun rakkaalla. Helppo kaveri ottaa mukaan paikkaan kun paikkaan.

Tokoilusta vielä sen verran, että pienissä pätkissä ollaan otettu vähän kaikenlaisia alo-luokan liikkeitä, paitsi ei hyppyä, eikä luoksepäästävyyttä. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että kaikki liikkeet hallussa melko hyvin. Lisää treeniä ja porukan tarttis ympärille.
Vuoden alussa mennään Oili Huotarin TOKO-päivään ja sitä odotan todella innolla :)

JUK1, sa, PU4, vara-sert :)

Kirjainyhdistelmä, joka ei kerro osalle mitään. Selvennökseksi sen verran että voi jee, mun pikkupuudeli tuli, meni ja voitti (tai no melkein).
Oltiin siis tänään Jyväskylässä näyttelyssä. Nemo voitti junioriluokan ja sai sa´n. Jo tässä vaiheessa mun ilme oli ihan hoomoilanen :)
Sitten paras uros kehään, mistä meinasin komeasti myöhästyä :D
Siinä Nemo sijoittui neljänneksi ja sai vara-sertin. Aikamoista kun uroksia oli ilmoitettu 27, muutama poissaolo oli. Mutta että mun pikkurakas <3 oli hieno, vaikka paljon parannettavaa onkin, juoksu ei sujunut oikein kunnolla. Mutta seisominen meni nätisti. Ehkä mä nyt treenaan pari kertaa ennen messaria :D Kuvia luvassa myöhemmin kun saan jonkun nakitettua ottamaan meistä jotain otoksia.

Odottelua

Raflaava otsikko ei pidä sisällään mitään kummallisia paljastuksia. Odottelua tämä elämä nyt vain kaikkineen on.

Tällä hetkellä odotellaan sunnuntai kehäkarkeloita Jyväskylässä, jossa korkkaamme junnuluokan. Mua jännittää ihan kamasti, syystä ei tietoa. Koirakin on monien yhteensattumien summana edeleen pesemättä ja enää en viitsi sitä tehdä, ettei turkki ole liian ilmava. Harjataan pupsi..siis anteeksi junnu :) ja sillä mennään.

Viikottaiset agitreenit ovat jatkuneet ja ihan kivalta se tuntuu edelleen. Tosin hieman tuota kiihkoa on enemmän kuin tarpeeksi :D Mutta sitä saa mitä tilaa.

Tokoilua ollaan jatkettu kotona ja muutaman kerran kavereidenkin kanssa. Seuraaminen alkaa pikkuhiljaa muodostumaan ja luoksetulon loppuasennonkin olen saanut päätettyä. Nouto sai uutta puhtia heitosta, joten jatketaan näillä sekalaisilla Veeramenetelmillä ja katsomaan mikä on lopputulema :D

Kuvia luvassa joskus. Ehkä sitten jos ikuinen sade väistyy tai saadaan lunta.

Laiska omistaja

Tiedättekö ne blogit, joihin kirjoitetaan tosi harvoin. Mua ärsyttää ne, koska musta on ihana lukea kaikenmaailman tapahtumia. Ja toiset kirjoittaa niin osuvasti ja hyvin. Itselläni tämä vois olla vaikka ranskalaisilla viivoilla, yhtä mielenkiintoisesti kirjoitettua :)
No nyt huomaan (vaikkakaan se ei yllätä mua) että tämä blogi on juurikin tuollainen ärsytysblogi. Yritän parantaa tapani ja kirjoitella ainakin kerran viikossa. No nähtäväksi jää....

No itse asiaan. Treenailtu on ja paljon. Ei kuitenkaan liikaa, pikkubc:ni on edelleen järjissään eikä ihan nääntyneeltä vaikuta :)

Agilityä olemme jatkaneet nyt kerta viikkoon, Agi.fi:n Teron (ja Niinan) ihan loistavassa valvonnassa. Tämä pentuagilityhän jakaa mielipiteet kahtia. Aiemmin olen ollut itsekin sitä mieltä että pennun kanssa en aksaa.  Mutta koska olen nainen ja naiset saa muuttaa mieltää, niin me treenataan nyt kuitenkin.
Pähkäiltyäni asiaa tulin siihen johtopäätökseen, että luotan koutsiin ja pennun tahtiin mennään (no tässä tapauksessa kovaa :))
Lisäksi me ei tehdä tätä (vielä) tositarkoituksella vaan leikkien ja virheet anteeksiantaen.

Eka jälkikin tuli ajettua viime viikonloppuna kun oltiin treenailees Sabinan, Jerikon ja Ukon sekä Helenan ja Mallan kanssa. Kiitos Sabina jäljen teosta ja opastuksesta. Ehkä me voidaan tätäkin lajia lisää tehdä. Nemo oli yllättävän rauhallinen jäljellä, vaikka ajattelin että se painais menemään vaan hullun kiilto silmissä :D

Tokoilua ollaan jatkettu kotipihassa ja kahdella vieraallakin kentällä. Pikkuisen meinaan pää pyöriä ja focus vielä herpaantua vieraassa ympäristössä. Ohjelmistossamme on seuruu, jäävät (istu, maahan), nouto, luoksetulo ja paikkamakuu ja istuminen.
Tässä lainaus eilisestä FB päivityksestä: Tämän päivän treeniohjelmassa luki noutoa, luoksaria ja liikkeestä maahanmenoa. Päätin kokeilla noudossa heittoa ja kuinkas kävikään,toi koirahan osas sen. No enään tarttis saada se palauttaan mulle palkkasin sitten hausta ja kyllä se oikeaan suuntaan tulikin ja vaihto vauhdista leluun. Luoksaria kaukaa vauhtina ja läheltä eteentuloja. Ja maahanmeno pelkällä käskyllä.

Tämä lisäksi nuo jäävät sujuvat enään siihen tarttis opettaa se seuruu :) Niin ja liikkeestä seisominen.

Näyttelytreenausta myös joskus (lue: todella harvoin) seisominen näyttelyposessa tarttis saada varmaksi ja juokseminen kulkemaan sievästi häntä alhaalla.


 Tämä tällä kertaa, kuulemiin ja näkemisiin :)

Eka ja vipa kerta

Meinaan pentunäyttelyissä.
Nyt on sitten näytelmäura virallisesti korkattu. Eli Eckerössä misteröitiin viime viikonloppuna. Tulos oli 1, ei kp´ta.  Lievä pettymys, mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan vaan ilmoittautua seuraavaan koitokseen, joka lienee Jyväskylän näyttely marraskuussa. Oisko ketään matkakaveria?
Arvostelu ja kuvia tulossa myöhemmin.
Muuten Nemo osoitti jälleen kerran oivae pelimiehen elkeet ja käyttäytyi oikein hienosti reissussa.
Kiitos matkaseurasta Marianne ja Uuno.

Upea pikku eläin

Tänään oli niin huiput treenit, että oksat pois.
Tehtiin hyppytekniikkaa ja siivikkeen kiertoa+putkea. Laiska emäntä oli jättänyt kotiläksyt tekemättä, mutta Nemo oli tainnut niitä itsekseen tehdä, koska varsinkin tuo jälkimmäinen kulki niin loistavasti.
Ainoastaan viimeisenä tehty kontaktin läpijuoksutreeni sai pojan kierroksille ja sinä hieman oikeaa suoritusvirettä sai hakea.

Perjantaina sininen salama pakataan täyteen kahdella koiralla, kahdella akalla ja kaikella tarpeellisella ja tarpeettomalla roinalla. Suuntima kohti Turkua, josta sitten laivaan lompsis ja lauantaina koittaa Nemon eka virallinen näyttely Eckerössä. Jännittää :)

Siitä ja kaikesta muusta taas sitten toisella kertaa.

Treenejä ja koirakavereita

Pikainen päivitys viikon aikana tapahtuneeseen.
Viime tiistaina oli toinen kerta Agi.fi:n treeneissä Ylöjärvellä. On muuten niin hienoa kun saa treenata länsitampereen suunnalla ja vieläpä kotikaupungissa. No treeneissä oli ohjelmassa putkihulluutta. Eli kaksi u-putkea vastakkain ja siinähän sitä sitten pyörittiin. Tarkoitus oli myös välillä ottaa koira haltuun siinä välissä ja epäilyksistäni huolimatta tämä onnistui hyvin. Nemo tuli hienosti myös hanskaan, loistavaa! Tämän lisäksi tehtiin juoksupuomia, eli puomin ylös ja alas meno oli laitettu maahan vierekkäin. Nemolta poistettiin samantein toinen osa ja mahtavasti pikkupupsi pysyi puomin päällä. Ja lopussa oli targetti, jota ollaan kotona treenattu luvattoman vähän, mutta siihen se pysähtyi kuin tatti. No poistumisessa ja kontaktilla pysymisessä on hieman hienosäätövaraa :D
Keskiviikkona oli tarkoitus aloittaa OK-koirilla tokokurssi, mutta kotiin tullesamme, oli kämppä täynnä sitä itteensä ja treenit jäivät välistä. :/ Nemo sai jäniskuurin (Kiian vastike canicurille) ja toipui mahan sekoituksesta nopeasti.
Lauantaina saimme iloksemme kaverin punaiset setteripojat Viljon ja Uunon. Siinä sitä sitten elettiinkin pari päivää 4:n koiran taloutta ja voin sanoa, 4 on paljon enemmän kuin 2 :D
Pojat nautiskelivat sunnuntaina reilun tunnin metsälenkin jälkeen vielä virkistävistä näsijärven aalloista.
Sunnuntaina oli myös Nemon agitreenit Tamskin riveissä. Sielä tehtiin linjaamista putkeen ja kokonainen puomi.
Kuvia ei nyt tähän hätään ole, tarvii varmaan alkaa raahaamaan kameraa taas messissä.

Huomenna sitten tokotreeneihin, niistä lisää loppuviikolla.

tää osaa sittenkin :)

Jippii nyt se virtuaalielämä alkaa (ehkä).
Lisätään nyt vielä kuva. Ehkä ensi kerralla jo jotain ihan asiaakin. Kuvakin on vanha, mutta niin olen minäkin :)

No kaikkea sitä on kokeiltavat ja mitään takuita ei ole kuinka kauan tänne jaksan kirjoitella.
En todellakaan ole mikään tietokone ihminen ja toisekseen vaikka kirjoittaa nyt juuri tähän osaa ei minulla ole harmaita hajua miltä sivut näyttää :D

Sukellus virtuaalielämään

Tässä blogissa on tarkoitus seurailla koirieni Rudin ja Nemon elämää ja toilailuja. Mukana menossa myös 6-vuotias tytöntyllerö.